Luonnollinen puukuitueriste sai ensimmäisen palkinnon
Hirsirakenteiden luonnonmukainen eristäminen nousi vahvasti esille 1980-luvulla. Rakennusmestari Asko Huusko oli ollut tuotekehitystehtävissä jo aikaisemmin, mutta oman yrityksen, Kuitumyynti Oy:n kautta syntyi lopulta palkintoja kerännyt innovaatio. Puhallettavan selluvillan jatkeeksi syntyi aidosta puukuidusta valmistettu eristenauha vuonna 1992 ja myöhemmin vuonna 1995 eristelevy.
”Muistan palkintotilaisuuden oikein hyvin. Olen toiminut aktiivisesti urheilupiireissä ja toimin Sotkamossa yleisurheilukisoissa toimitsijana, kun palkinnon luovuttanut Antti Kalliomäki hyppäsi Suomen ennätyksen vuonna 1980. Etelärannan palkintogaalassa tätä oli hauska muistella”, Huusko muistelee.
”Luonnollisen puukuidun lämmöneristyskyky on yli 30 prosenttia parempi kuin kivivillalla. Tämä antoi mahdollisuuden myös suunnitella aikaisempaa ohuempia rakenteita. Puukuitu myös mahdollistaa korvausilman tulon esimerkiksi hirsirakenteen läpi heikentämättä kuitenkaan lämmöneristystä”, Huusko taustoittaa.
Eristeen tehokkuus oli tärkeä ominaisuus, mutta markkinoilla kysyntää nostivat myös mineraali- ja lasivillan ominaisuuksiin liittyvät hankaluudet. EU-direktiivissä vuodelta 1998 osa mineraali- ja lasivillaa sisältävistä eristystuotteista todettiin sisältävän vaarallisia syöpää aiheuttavia aineita.
Raaka-ainevalmistaja löytyi kotimaasta – hetkeksi
Teollisen tuotannon käynnistämiseksi oli tärkeää löytää sopiva raaka-ainevalmistaja. UPM:n Walkisoftin tehdas Kotkassa tuotti oikeanlaista havupuusellua, jota käytettiin myös esimerkiksi vaippojen ja paperipöytäliinojen valmistukseen. Tuotanto käynnistyikin vauhdilla ja vienti veti. Erityisesti Japanissa puukuitueristeen kysyntä kasvoi tasaisesti.
”UPM oli meille elintärkeä yhteistyökumppani, mutta 1990-luvun puolivälin jälkeiset omistusjärjestelyt muuttivat kaiken. Liiketoimintaan liittynyt ulkopuolinen uhkatekijä toteutui kaikessa karmeudessaan”, Huusko muistelee.
UPM päätti lopettaa havusellun tuotannon Kotkassa ja ilmoitti asiasta elokuussa vuonna 1998. Käytännössä tämä tarkoitti, että puukuituisten levytuotteiden raaka-aine loppui kokonaan. Suomessa korvaavia tehtaita ei ollut, joten Kuitumyynti oli pakotettu ostamaan raaka-aineen ulkomailta. Rahtikulut kasvattivat levyn hintaa yli 30 prosenttia, eikä kuitueristeiden tuotantoa saatu yrityksistä huolimatta kannattavaksi.
Ruplan romahdus vei vientitakuun – Japanin tsunami lopetti tuotannon
Kuitumyynti oli 1990-luvun puolivälin jälkeen neuvotellut vientitakuista, joiden turvin eristelevyjen tuotantolinja oli tarkoitus käynnistää Pietarissa. Ruplan romahduksen jälkeen vuonna 1998 vientitakausta ei kuitenkaan enää myönnetty eikä tuotantolinjaa päästy tuolloin rakentamaan.
Kuitumyynti Oy myi Suomen levytuotantolinjan Saksaan, mutta tämä ei käynnistynyt koskaan laajamittaisena, sillä hankkeen vetäjä kuoli äkillisesti. Onneksi japanilainen yhteistyökumppani osti laitteet ja siirsi tuotannon Honsun saarelle, jossa sijaitsi myös havusellua tuottava tehdas. Vaikeudet eivät kuitenkaan päättyneet tähän, vaan vuoden 2011 tsunami romutti käytännössä koko tuotantolaitoksen, eikä toimintaa ole vieläkään käynnistetty uudestaan.
Nauhatuotanto pyörii edelleen
Venäjän suunnalla Huuskoa onnisti lopulta. Yhteisyritys toimii tällä hetkellä Pietarissa, josta nauhatuotanto menee Venäjän ja Aasian markkinoille. Suomeen ja muualle Eurooppaan eristenauhan myyntiä hoidetaan Sotkamosta käsin.
”Markkinat ovat olleet rajalliset, mutta nauhatuotannon onnistunut jatkaminen osoittaa, että tuotteelle on edelleen kysyntää”, Huusko toteaa.
Vaikka kaikki suunnitelmat eivät ole toteutuneet niin perustaja on iloinen siitä, että on pystynyt rakentamaan innovaation varaan oikeaa liiketoimintaa.
”Tässä on ainakin oppinut sen, ettei koko tuotteen elinmahdollisuuksia voi jättää yhden yrityksen (raaka-ainevalmistaja) tuotannon varaan. En olisi ikinä uskonut, että levytuotanto voi kaatua tällaiseen riskiin”, Huusko pohtii.